Edellisen päivän keväinen auringonpaiste oli etäinen muisto. Lumisateessa pistelin vartin lämmittelyjuoksun jälkeen viisi rullaavaa mäkivetoa ja sitten 12 sekunnin maksimivauhtivetoja vähän loivempaan ylämäkeen. Lumisade oli unohtunut viimeiseen vetoon mennessä, vaikka tossut olivat jo likomärät.
Maksimivauhtisia vetoja en aikaisemmin olekaan tehnyt. Oli vähän kömpelö tunne. Mutta miten onnelliseksi tulin jälkeenpäin. Nämäkin sain kunnialla suoritettua!
Lopuksi vielä tein muutaman tekniikkaharjoitteen. Juoksutekniikkani kaipaa lantion asennon päivitystä. Joten sitä sitten työstämään askellus ja loikkaharjoituksilla.
Palauttelun ja pienen venyttelyn jälkeen ehdin vaihtaa kuivaa vaatetta päälle ja napata pientä välipalaa ennen iltarastien alkua.
Aloitin muutama viikko sitten aikuisten suunnistuskurssin. Ei huono valinta. Eilisen iltarastikokemuksen jälkeen innostus oli valtava.
Maastoharjoituksen aikana saimme ohjausta kokeneemmilta suunnistajilta ja etsimme rasteja itsenäisesti. Onnistuin jo kehittämään vaarallisen hyvänolontunteen muutaman rastin löydyttyä: tämähän on helppoa.
Onneksi palasin maan pinnalle eksyttyäni muutaman kymmenen metrin matkalla oikein huolella. Luulin kulkevani pohjoiseen - eihän sitä tietenkään kompassista kannata varmistaa! Päädyin kuitenkin 180 astetta kokonaan toiseen suuntaan ja jäin raapimaan päätäni totaalisen hämmästyneenä uppo-oudon polun varteen. Onneksi paikalle osunut kokeneempi suunnistaja kertoi minulle paitsi sen missä olen, myös neuvot siihen kuinka löydän sille rastille, jolla minun pitäisi olla. Sen verran hyvät ohjeet sain, että luulen ensimmäistä kertaa tajunneeni, miten suunta kompassilla otetaan.
Harhailusta huolimatta hauskaa oli. Odotan siis seuraavaa kertaa innolla. Jotta tämä ei olisi näin yksinkertaista, olemme tietenkin mieheni kanssa päättäneet ottaa osaa tulevana viikonloppuna Salpaus Rogaining -tapahtuman maastopyöräsarjaan. Suunnistustaidosta en tiedä, mutta itseluottamus on kohdallaan. Odotamme jännityksellä miten monta kertaa neljän tunnin aikana ehtii eksymään.
Jo lyhyen kokeilun perusteella voin lämpimästi suositella suunnistuskoulun käymistä. Jos teoriatunneilla istuminen pitkästyttää, suunnistus on siitä mahtava laji, että mukaan voi mennä pelkästään osallistumalla oman paikkakunnan suunnistusseuran iltarasteille. Neuvoja saa paikan päällä ihan vasta-alkajakin. Reitin voi kiertää vaikka kävelemällä.
Sen verran nälkä kasvaa syödessä, että seuraavaksi suuntaan kompassiostoksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti