lauantai 30. toukokuuta 2015

Nyt on kesä


Järvivesi oli tänään mökkirannassa + 12 asteen kieppeissä. Mutta pakkohan uintia oli päästä kokeilemaan avovedessä.

Aurinko paisto. Märkäpuvussa veden kylmyys unohtui hetkessä. Tämä ei selitystä kaipaa. Tätä haluan lisää.

Virallisesti vietin lepopäivää, joten jouduin pakottamaan itseni pois vedestä, ettei pieni höntsäuinti lipsahtaisi treenaamisen puolelle. Onneksi kesä on nyt virallisesti avattu ja uimahalli jää taakse. Eli veteen pääsee pian uudelleen.


Märkäpuku vaikuttaa uintiin ja ennen kaikkea uintiasentoon niin paljon, että teknisesti uinti tuntuu jälleen kerran märkkärin kanssa huomattavasti tavallista paremmalta. Toivotaan, että tämä tunne realisoituu myös uintiaikaan ja jaksamiseen vedessä. Ja ehkäpä uintitekniikasta jää kesän aikana jotain oikeasti myös takataskuun. Eli sitä kohti.

Enää ei tarvitse odottaa heinäkuun helteitä ja lämpimiä vesiä. Se on kesä nyt!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kohti Vierumäki Trail maratonia


Päivän pitkälle lenkille otin mukaan testattavaksi varusteita, jotka olisivat lähdössä mukaan myös Vierumäen polkumaratonille. Perusohjeeksi maratonille yleensä annetaan, ettei mitään uutta varustetta kannata kisaan päälleen ottaa. Uskon kokeneempia mielelläni tässä.

Juoksukengät olen jo ajanut sisään hyvissä ajoin, joten niiden kanssa ei tiedossa ole ongelmia. Aloittelevana "polkujuoksijana" hankin itselleni viime vuonna Salomonin Speedcross 3 juoksukengät ja olen niistä tykännyt todella paljon. Ensimmäisen parin löysin alekorista ja ostin ne kauppasovitustuntuman perusteella tietämättä tohvelista sen enempää. Keväällä ostin sitten jo toisen parin. Tälle reissulle on tarkoitus lähteä ihan vanhimmalla parilla. Hyvää ei tohdi vaihtaa.

Viime syksynä ostin itselleni myös juomarepun. Camelbackin Octane reppuun mahtuu kolme litraa juotavaa ja sopivasti varusteita ja tankattavaa viilekkeiden taskuihin. Kokemus tulee näyttämään, onko koko lopulta sopiva. Toiset tuntuvat suosivan varsin pieniäkin juomavöitä ja reppuja, mutta olen selvästi nainen, joka haluaa kantaa mukanaan vähän enemmän, joten ainakin toistaiseksi tämä on tuntunut sopivalta.

Otin lenkille mukaan siis luottokenkien lisäksi testattavaksi  myös juomarepun ja energiageeliä. En ole aikaisemmin lenkillä geelejä käyttänyt, mutta nyt niihin on viimeistään syytä tutustua. Koska minua on varoiteltu niiden pahimmillaan pistävän pakin sekaisin, kokeilen niitäkin mieluummin vähän etukäteen, kuin vasta itse maratonreissulla.

Kahdenkymmenen kilometrin lenkki meni ihan hyvin, vaikka pelkäsinkin hivenen miten tukkoisten pohkeideni kanssa pärjään. Jalat kyllä muistuttivat itsestään, mutta tilanne ei ollut läheskään niin ikävä, kuin vielä perjantaina. Sykkeiden puolesta lenkki meni tosi hyvin "pitää pystyä puhumaan" - alueella. Toivon hiljaisten vauhtien myös avaavan jalkojen tukoksia.

Repun mukaan otto oli ehdottomasti hyvä juttu. Ainakin olkahihnoja saa tulevina viikkoina vähän säätää, ettei hiertymiä tule kaulan tai solisluiden alueelle. Samoin huomasin tehneeni noviisivirheen juomarakon tankkauksessa. Jätin rakon vähän vajaaksi ja jätin sinne myös ilmaa. Sain sitten kuunnella hölskyvää juomareppua koko lenkin ajan. Ensi kerran lienee parasta täyttää reppu ihan täyteen ja tyhjentää vaikka sitten osa juomasta letkun kautta pois. Tällä tavalla itse juomataskuun ei jää turhaa ilmaa, vaan leili käyttäytyy kuin tyhjiöpakkaus, josta ilmat on imetty pois ja juoman hölskyntä pysyy minimissä.

Geelinkin kanssa meni ihan hyvin. Minua on varoiteltu, että tökötit ovat harvinaisen pahan makuisia, mutta ainakin tämä High5:n appelsiinin makuinen litku maistui ihan hyvälle. Täytyy maistella jatkossa vähän muitakin vaihtoehtoja.

Olen melkomoinen vilukissa, joten yleensä aina laitan lenkille päälle vaatetta enemmän kuin lopulta olisi tarpeellista. Joten vaatepuolta joudun vielä tulevina viikkoina miettimään. Kesäkuun lopulla voi olla kova hellekin. Joten jos näin käy, harkitsen vakavasti elämäni ensimmäisten pitkävartisten kompressiosukkien hankintaa. Saattaisivat nuo auttaa näihin tukkoisiin pohkeisiinkin - ehkä.


lauantai 23. toukokuuta 2015

Kaulitaan ja käännetään...


Torstaina kävin juoksemassa 400 metrin vetoja urheilukentällä. Tarkoitus oli pistellä 6 x 400 metriä samaisin 400 metrin palautuksin, mutta elimistö viesti väsymyksestä. Vähensin siis vetojen määrää viiteen ja otin vähän rauhallisemmin.

Kokemus oli hilpeä, sillä samaan aikaan kun itse yritin pistää parastani vauhdikkailla ratakierroksilla, esikouluikäisille pidettiin kentällä yleisurheilukoulua. Lasten vanhemmat olivat asettautuneet eturadan katsomoon seuraamaan perheen pilttien touhuilua. Keskityin siis hillitsemään mieletöntä esiintymishäpeääni, kun puuskutin sisäradan kaarteesta etusuoralle.

Esiintymisjännitys tosin unohtui viimeisellä kierroksella sykkeiden huidellessa maaliviivan kieppeillä  jossain 190 maksimisykkeiden paikkeilla. Puuskutus kuului taatusti ylimmälle katsomoriville saakka...

Perjantaina pohkeet sitten muistuttivat olemassaolostaan enemmän kuin jäykällä olotilalla. Pitkä päivä töissä, paljon istumista ja vähän verryttelyä teki tehtävänsä. Illan helpoksi tarkoitettu pikkulenkki oli silkkaa kärsimystä. En muista, että pohkeeni olisivat olleet hetkeen näin tukossa. Lauantain lepopäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Perjantaina jo venyttelin jalat erityisen huolella ja maanittelin mieheni hieromaan pohkeita muutaman hetken. Tänään sitten jatkoin venytellen ja rullaillen. Keppi on perinteisesti paras venyttelijän apuväline.


                                                 

Mutta silloin kun hätä on suurin, (lisä)apukin on lähellä. Kaivoin keittiön kaapista perinteisen kaulimen käteen ja rullailin vielä pohkeet sillä. Teki erinomaisen hyvää ja jumit alkoivat avautumaan.  Suosittelen.

Huomenna tarkoitus on  juosta viikon pitkisenä 20 kilometriä. Jos venyttely ja lihashuolto on mennyt sinne minne pitäisi, pohkeet eivät jumita aamulla enää. Katsotaan miten mamman käy.







keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Tarzan´s lunch box


Lepopäivän ratoksi kävimme perheen kanssa geokätköilemässä. Suuntasimme kätkölle, jonka nimi oli arvoituksellisesti Tarzanin lounaslaatikko. Polkaisimme maastopyörillä ohjeen mukaisesti metsään ja hieroimme hieman aivonystyröitämme.


Vaahteran, tammen ja lehmuksen löydyttyä löytyi myös oikea apinamiehen puu. Ja oikea geokätkö. Tarkempaa ohjetta en kerrokaan. Jokainen voi etsiä kätkön ihan itse. Ohjeet löytyvät mm. älypuhelimiin ladattavasta Geocaching sovelluksesta tai vastaavalta nettisivulta.

Geokätköily löytyi koko perheen hauskaksi ajanvietteeksi  Johanna Hulkon lapsille kirjoittaman  Geoetsivät -kirjasarjan kautta. Tarinat ovat hauskoja ja aikuisiakin sopivasti kiinnostavia. Joten nyt meillä on sovittu, että kaikki sarjan kirjat luetaan.

Olemme myös olleet hämmästyneitä siitä, miten paljon kätköjä löytyy kaikilta paikkakunnilta. Joten suosittelen. Tämä on hauska harrastus kaikenikäisille. Käy myös esimerkiksi automatkan ratoksi ja ajanvietteeksi taukopaikalle.

Kura lensi ja iloiset kiljahdukset täyttivät metsän, kun perheen nuorimmainen seurasi kätkön koordinaatteja. Ilmassa oli lupaus alkavasta kesästä. Vihdoinkin!



maanantai 18. toukokuuta 2015

Lomalenkki

 


Juoksu on siitä mukava harrastus, että se kulkee mukana sinne minne sinäkin  menet. Vietimme viikonloppuvapaata perheen kanssa Naantalissa ja suuntasin illalla tietenkin pienelle juoksulenkille. Samalla korkkasin virallisesti maratonvalmistautumisen käyntiin ja päätin puolikkaalta palauttelun.

Viikko puolimaratonin jälkeen on mennyt vähän sekalaisissa tunnelmissa. Maanantaina vietin tunnin uimahallissa ja säästelin jalkoja vapaauintia harjoitellen. Tiistaina kävin pienellä 30 minuutin juoksulenkillä ja tajusin jalkojen olevan varsin väsyneitä lauantain hilpaisusta. Keskiviikkona kertasimme PT:n kanssa lihaskuntotreenit tulevalle parille kuukaudelle ja torstaina lepäsin.

Perjantain juoksulenkki tuntui jo paljon mukavammalta. Joten nyt käsillä ovat viimeiset mahdollisuudet totutella juoksemiseen ennen kesäkuun lopun polkumaratonia. Seuraavat viikot mennään kaavalla 3-4 juoksulenkkiä per viikko. Yksi juoksulenkki näistä on aina ns. pitkä lenkki ja loput lyhyempiä lenkkejä. Joissakin lenkeissä on vetoharjoituksia. Lihaskuntoa harjoittelen yhdistettynä johonkin viikon lyhyemmästä lenkistä. Sain PT Sarilta hyvät ohjeet oman kehon painolla harjoitteluun. Muutamassa liikkeessä käytän kahvakuulaa apuna.

Viikkoon mahtuu pari lepopäivää ja yksi tai kaksi muuta harjoitusta vähän fiiliksen mukaan. Lähinnä käyn uimassa tai pyöräilemässä. Ja suunnistus sopii yhdistettäväksi juoksuharjoitteluun, jos iltarasteille kaipaan. Metsässä juokseminen toki kuuluu kuvioon, kun suunnitelmassa on polkumaraton.


Perjantain juoksulenkin maisemat eivät olleet kovin polkuiset. Enemmänkin nautiskelin juoksun lomassa Naantalin tunnelmallisista kaupunkimaisemista. Näin toukokuussa kaupunki on perjantai iltaisin vielä hiljainen. Toista on kesäkuussa ja Muumimaailman avauduttua. Lenkin lomassa minua tosin pyydettiin kuvaamaan muutamaa romanttisissa tunnelmissa käyskentelevää nuorta paria.

No onhan tämä Naantali romanttinen paikka. Vaikka iltalenkillä juosten. Laukussa lenkkarit, juoksutrikoot ja ylimääräinen paita eivät reissussakaan paljon paina. Suosittelen.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Mitallikahvin paikka


Nyt se on takana. Ensimmäinen juoksutapahtumassa hipsuteltu puolimaraton. Meni tismalleen pelikirjan mukaan, joten jibii - olen tyytyväinen.

Aika 2.25,29 ei tietenkään järisytä muiden kuin omaa historiankirjoitustani. Tämä on sitten aika, jota toivottavasti joskus parannetaan.

Tarkoitus oli lähteä juoksemaan leppoisalla ja rennolla vauhdilla. Melko pian startin jälkeen päädyin juoksemaan toisen kanssakisaajan tasaiseen vauhtiin. Kollegan tempo passasi minulle kuin nakutettu. Siinä sitten juteltiin niitä näitä ja tsempattiin toisiamme eteenpäin.

Juoksukaverini kertoi aloittaneensa juoksemisen vasta muutama kuukausi aikaisemmin, lopettaneensa tupakanpolton edellisenä vuonna ja laihtuneensa samalla kertaa useamman kilon. Aikaisemmin hän kertoi juosseensa pisimmillään vain 10 kilometrin lenkin. Joten olin kyllä aika vaikuttunut. Iso käsi näin rohkealle juoksijan alulle.

Vauhti kieppui aluksi vähän reilun 7 minuutin kilometrivauhdissa. Ilman jännityksen nostamaa syketasoa, vauhti olisi minulle ollut ihan perus lenkkivauhtia. Juoksu tuntui mukavalta. Jossain vaiheessa huomasin, että vauhti alkoi olla pikkuisen liian kova juoksukaverilleni.

Ripeämmät kisaajat painelivat pitkällä edellämme, mutta jokunen juoksija tuli vähän hitaamminkin. Joten ei mitään hätää.

Kun juoksu tuntui helpolta, mieli halasi jo vähän rivakampaan vauhtiin. Mutta en hennonut jättää lenkkikaveriani juuri silloin, kun hän ensimmäisen kerran valitti jumiin mennyttä pohjettaan. Tsempaten siis mentiin eteenpäin aina reiluun kymppiin. 13 kilometrin jälkeen totesin, että vauhtia on hyvä kiristää, että pysyn tavoiteajassani.

Juoksukaverini jäi jatkamaan omaa vauhtiaan ja minä pistin kaasua töppösiin. Erotessamme huikkasimme tsempit toisillemme loppumatkaan. Viimeiset kilometrit juoksin sitten 6:30 alkuisia kilometriaikoja. Tunteeksi jäi, että niitä olisi voinut juosta vähän pidempäänkin. Eli hampaankoloon jäi ajatus siitä, että tätä aikaa vielä petrataan.

Tunne kropassa oli hyvä, mihinkään ei koskenut, juoksu ei tuntunut kertaakaan vaikealta. Yhtään rakkoakaan en saanut komistamaan varpaitani.

Oma juoksukyky ei vielä kovin paljon kovempia kilometrivauhteja tällaisella matkalla kestä, mutta ensimmäisestä "kisapuolikkaastani" jäi hyvä maku suuhun. Vähän juoksua alle lisää ja rohkeutta vauhdinpitoon. Siitä se sitten aikakin paranee.

Ja toisaalta, onkohan tuolla niin kamalasti edes väliä (: Oli nimittäin älyttömän hauskaa!



Edessä juoksupäivä



Aamulla selailin vanhoja harjoitusmuistiinpanojani. Juoksun aloittaminen on minulle vasta tuore tapaus. Aloitin juoksuharjoitukset viime kesänä. Aluksi vaikeinta oli sykkeiden pitäminen riittävän matalalla. Onneksi sain PT:ltä kunnon ohjeet maltilliseen aloitukseen.

Aloitin sauvakävelyllä ja pienillä juoksupätkillä kävelylenkin ohessa. Hesari kirjoitti viime kesänä parikin isompaa juttua maratonille tähtäämisestä. Oma juoksuohjelmani meni alussa aika lailla samassa rytmissä, kuin juttuihin haastatellut asiantuntijat sanoivat. Parin kuukauden harjoittelun jälkeen olin valmis yrittämään ensimmäistä kymmenen kilometrin juoksua kuntoilutapahtumassa.

Tavoite juoksussa oli ainoastaan juosta koko kymmenen kilometrin matka. Psyykkasin siis itseni etukäteen siihen, että keskityn ihan omaan vauhtiini ja annan muiden vikkelämpien juoksijoiden mennä omaa tahtiaan. Reitti oli varsin mäkinen, joten se toi omaa jännitystään lähtöön.

Onnistuin kuitenkin tekemään juoksun oman suunnitelman mukaan ja olin tyytyväinen. Aikakin kertoo, että maltilla mentiin. Juoksin ensimmäisen "kisakympin" aikaan 1.16 ja risat.

Kympin juostuani haaveilin juoksevani ensimmäisen puolimaratonini kuntoilutapahtumassa ennen vuodenvaihdetta. Ilmoittauduin tästä syystä Kuopiossa juostavaan itsenäisyyspäivän maratoniin, jossa puolikaskin olisi ollut mahdollista juosta. Mutta flunssa päätti toisin. Sairastuin ja jouduin jättämään kokemuksen väliin. Nyt minulla on siis varastossa mahdollisuus osallistua tämän vuoden vastaavaan tapahtumaan. Toivottavasti pysyn terveenä.

Talvi tuli ja talvi meni. Liukkaiden kelien aikaan en juurikaan juossut vaikka nastakengät itselleni ostinkin. Muutaman kerran kävin ihan vaihtelun vuoksi juoksemassa Vierumäen urheiluopistolla hallissa.

Nyt keväällä influenssa siirsi juoksulenkkien aloittamista muutamalla viikolla.

Tänään lähden kokeilemaan ensimmäistä puolikastani lappu rinnassa Kouvolan puolimaratonille. Juoksupohjat ovat sen verran heikot, että rehellisesti sanottuna hirvittää. Mutta yritän soveltaa samaa taktiikkaa, kuin ensimmäisellä kympilläni. Tarkoitus on juosta omaan tahtiin ja koko 21 km matka. Ajasta sitten viis.

Tai noh... Maali sulkeutuu kolmen tunnin kuluttua startista. Siinä on sitten se takaraja, jota tavoitella.

Vilkaisin viime vuoden tuloslistaa ja totesin, että luultavasti saan keskittyä siihen, että maltan juosta kenties hitaammin kuin muut. Mutta kukaan ei voi olla eka, jos joku ei ole vika. Joten tällä mennään.


Ylen sivuilta löytyi hyvä artikkeli siitä, miten kevään juoksulenkit on hyvä aloittaa maltilla. Ok, tämän päivän lenkki ei ihan noudata tätä suositusta.

Mutta nyt pakkaamaan...


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Salpaus Rogaining 2015 MTB

Nyt se on koettu. Salpaus Rogaining 2015 on onnellisesti takana. Osallistuimme mieheni kanssa neljän tunnin maastopyöräsarjaan.

Sääennuste ei kovin lämpöisiä kelejä kisaan luvannut. Vettä piti taivaalta tulla kaatamalla koko kisapäivän. Varasimme mukaan siis laajan arsenaalin lämmintä ja sadetta pitävää vaatetta.

Sään haltija oli kuitenkin armollinen. Sade alkoi aamulla, mutta piti taukoa puolesta päivästä eteenpäin aina iltapäivään saakka. Saimme siis polkea reittiä läpi kutakuinkin sateettomassa säässä.

Ensikertalaisina lähdimme tapahtumaan mukaan iloisella kokeilumielellä. Eniten jännitystä tuotti reitin suunnittelut.

Rogaining on siis suunnistusmuoto, jossa annetun ajan puitteissa jokainen joukkue saa kiertää maastoon ripoteltuja rasteja valitsemassaan järjestyksessä. Rastit ovat pisteytettyjä, joten voiton korjaa se joukkue, joka onnistuu keräämään annetun ajan puitteissa eniten pisteitä. Tarkat rastipaikat ja kilpailukartta jaetaan osallistujille noin tunti ennen starttia. Etukäteen reittiä ei siis pääse suunnittelemaan. Onnistuneen reittisuunnitelman tehneet pärjäävät kisassa yleensä parhaiten.


Kartat saatuamme teimme nopean mittakaava-arvion ja päädyimme ajamaan reittiä, joka edestakaisena pääväyliä pitkin oli noin 20 km pituinen. Pääväylältä rastipaikat poikkesivat sitten jonkin verran, joten varauduimme siihen, että reitillä kuluisi koko annettu aika. Laskimme, että onnistumme saalistamaan noin 600 pistettä, jos löydämme kaikki tavoitellut rastit. Teimme myös karkean aikasuunnitelman ja sovimme, minkä rastipisteen jälkeen käännymme takaisin maalialueelle, jos rastien etsimiseen menee arvioitua enemmän aikaa.

Itse kisa meni sitten märissä merkeissä. Onnistuimme noudattamaan tehtyä suunnitelmaa kohtuullisen hyvin. Muutama parantamisen paikka kuitenkin tuli. Yhden rastivälin reittisuunnitelmaa muutimme maastossa, kun muiden suunnistajien tekemä reittivalinta näytti houkuttelevammalta, kuin oma arviomme. No - pieleen meni. Kannoimme sitten polkupyöriä muiden jalkamiesten perässä pari kilometriä umpimetsässä ja mutaisella pellon pientareella. Mutta siitäkin selvittiin.

Yhdellä rastilla olimme jo hyväksyneet ajatuksen ensimmäisestä pummista, kun sitten palatessamme polkupyörien jättöpaikalle törmäsimme rastiin aivan sattumalta.

Vielä ennen maalia ehdimme käydä nappaamassa yhden ylimääräisen lähirastin ja saimme kasaan 630 pistettä. Maaliin ehdimme muutama minuutti ennen määräaikaa, joten suoritus oli tällaisilta vasta-alkajilta varsin kelvollinen. Ei yhtään rastipummia ja reittisuunnitelma onnistui olemaan pituudeltaan ja vaikeudeltaan omaan taitotasoon ja kuntoon nähden erinomainen. Kokonaismittaa reitille tuli lopulta 35,1 km.

Koska vettä oli satanut useampana kisaa edeltävänä päivänä, maasto oli mutainen. Varustauduimme märkään maastoon mm. sadetta pitävillä säärystimillä ja sukkien päälle kenkiin pujotetuilla muovipusseilla. Mies onnistui tällä keinolla pitämään jalat kuivana koko kisan. Omat jalat kastuivat ensimmäisen tunnin jälkeen ja maalissa huomasin muovipussien repeytyneen kengissä. Hyvä ja halpa kikka - kunhan vain muovipussit valitsee vähän kestävämmästä päästä.


Toiseksi viimeiseltä rastilta poistuessamme kaaduin pyörän kanssa lahjakkaasti. Pehmeään mutaan oli mukava pyllähtää. Kotona polkupyörät vaativat täydellisen vesipesun. Ja mutaista pyykkiä sai pyörittää pari koneellista.



perjantai 1. toukokuuta 2015

Pientä kisajännitystä

Huomenna Salpaus Rogaining tapahtuma ja luvassa suunnistusta maastopyörällä. Ilmassa on pientä kisajännitystä, kun tarkastelen varustelistaa.


Mukaan otetaan kompassi, pilli, karttateline, juomareppu, jossa pari litraa urheilujuomaa, EA -varusteet, kännykkä vesitiiviisti pakattuna, vaihto paita, sukat, pipo ja hanskat, tuulta pitävä takki, energiapatukkaa ja muuta ruokaa, teippiä, reitin suunnittelua varten: viivoitin, kynä, lankaa ja nuppineuloja, muovipusseja kenkiin (jos sukat kastuu), wc paperia, pyörän kumin paikkausvälineet, pumppu, pyöräkypärä, pyöräilyhousut ja -kengät. Niin ja tietenkin tavalliset ulkoiluvaatteet.

Tämän lisäksi mukaan tulee pari kameraa ja kassillinen vaihtovaatteita, jotta kuivaa löytyy päälle pantavaksi maaliin tulon jälkeen. Sääennusteen mukaan vettä tulee kisan aikana taivaalta kaatamalla. Niin että jibii!

Vappuaamun kumihommia (:

Tunnustan: olen uusavuton. En ole aikaisemmin kertaakaan paikannut polkupyörän kumia. Koska suunnitelmissani on ottaa osaa muutamaan pyöräilytapahtumaan kesän aikana, joudun opettelemaan tämän taidon. Vappuaamun kunniaksi otin siis sanan mukaisesti pyörää sarvista ja ryhdyin hommiin.

Ensin piti tarkastaa, että kaikki tarvittavat välineet olivat hallussa. Paikkausboxissa on yleensä kaikki tarvittava. Edes liiman kanssa ei enää tarvitse pelata, vaan pikapaikoissa on liima itsessään. Jos uuden sisäkumin hankkii, on tiedettävä renkaan tuumakoko ja venttiilityyppi. Kaikki tämä oli ihan uutta minulle.

Jos rengaskauppaan suuntaa ostoksille, eikä ihan tiedä, mitä on tekemässä, varminta on ottaa vanhasta renkaasta ylös tuumakoko ja kuvata vaikka pyörän venttiili ilman tulppaa kännykällä myyjälle näytettäväksi. Näillä määritelmillä ammattitaitoinen myyjä löytänee hyllystä oikean sisäkumin. Onneksi perheeseen kuuluu näissä hommissa toinen vähän minua viisaampi, jolta sain apua.

Sitten itse tehtävään. Aluksi pyörä piti irrottaa haarukasta. Tämä nyt oli vielä helppoa, kun kiinnitys toimi pikalukolla.

Pyörän irrottamisen jälkeen levyjarrujen jarrupalojen väliin piti laittaa pieni muoviklipsi estämään jarrupalojen painumista vahingossa vastakkain.


Jos työn tohinassa onnistuu potkaisemaan jarrukahvaa niin, että levyjarrujen jarrupalat pääsevät painumaan yhteen, voi jarrut pahimmassa tapauksessa saada urakan aikana epäkuntoon. Tähän sain tosi tarkan selvityksen siitä, miten jarrut voivat mennä rikki, mutta myönnän etten tässä pysynyt enää kärryillä. Lähdin siis vain siitä, että noudatin ohjeita (:


Sitten päällyskumi piti saada irti vanteelta. Paikkausvälineisiin kuuluu muoviset rengasraudat, jolla päällyskumin vääntäminen pitäisi onnistua. Mutta ensi yrittämällä homma ei ollutkaan helppoa. Aikani punnerrettuani sain kuin sainkin kumin paikaltaan. Mutta ilman hyviä ohjeita urakka olisi kyllä tyssännyt tähän.

Päällyskumin irrottua venttiili piti irrotella vanteesta ja puhjennut sisäkumi ujuttaa vanteen päältä pois. Tässä kohtaa sain ohjeen miettiä ennen sisäkumin irrotusta missä kohdassa reikä todennäköisimmin saattaisi olla. Tarkastin siis löytyykö päällipyörästä piikkejä tai muita merkkejä siitä, miten reikä on syntynyt. Sama tarkastus piti tehdä myös pyörän sisäpinnalle. Sieltä sitten löytyikin pieni terävä kivi, joka oli tehnyt reiän myös päällyskumiin.

Kun syyllinen oli selvillä, potentiaalinen vikapaikka löytyi suhteellisen helposti myös sisäkumista. Ilmaa renkaaseen ja kostuketta epäillyn reikäpaikan päälle. Kuplinta paljasti vian nopeasti.

Rengas tyhjäksi, vikapaikka kuivaksi ja pieni karhennus kumin korjauskohtaan hiekkapaperilla. Pikapaikan liimaus sujui nopeasti. Onnistuin tietenkin tässä välissä kertaalleen jo hukkaamaan reikäkohdan, joten renkaan täyttäminen ja reiän etsintä piti tehdä kahteen kertaan. Mutta tulipahan tämäkin opeteltua.

Sitten pyörän sisäkumi pitää vielä ujuttaa vanteelle päällyskumin alle niin, ettei se jää kovasti kierteelle. Tämän jälkeen päällyskumi pyöräytettiin paikalleen vanteelle ja renkaaseen pumpatiin ilmaa. Kun vielä ilmaa pumpatessa tarkastaa, että päällyskumi tulee kohtuullisen tasaisesti vanteelle, homma pitäisi olla hoidettu kunnialla.

Lopuksi rengas kiinnitetiin takaisin haarukkaan. Renkaan pujotteleminen ketjujen alle ja väliin vaati hetken harkintaa, mutta kokeneemman ohjein tähänkin löytyi oikea taktiikka.


Nyt olen siis saanut ensikokemuksen renkaan paikkaamisesta. Hyvin tämä homma sujuu mukavassa aurinkoisessa kevätsäässä. Sadekelillä ja ojanpenkalla vaikeuskerrointa on sitten ihan eri tavalla...