Ensinnä pieni realiteettipäivitys. Juoksuharjoittelun aloitin heinäkuussa 2014, sitä ennen olin aika semi sohvaperuna. Juossut en ainakaan. Ensimmäisen 10 km lenkin juoksin elokuun lopussa samana vuonna. Ensimmäinen puolikkaan pituinen harjoituslenkki taittui saman vuoden joulukuussa. Ensimmäisen puolimaratonini lappu rinnassa juoksin tämän vuoden toukokuussa, josta aiempi tekstini löytyy täältä.
Nyt eilen starttasin Vierumäki Trail Maratonin lähtöviivalla reilun 300 muun juoksijan kanssa ja ylitin maaliviivan aikaan 6.57.42 - ja voin sanoa olevani tosi tyytyväinen.
Ensimmäinen analyysi oli positiivinen. Tankkaus onnistu, eli olin hyvävoimainen sen puolesta koko matkan. Aamupalalla söin perinteisesti puurolautasen, kaksi ruisleipää, maitoa ja kahvikupin. Suoritksen aikana High fiven geelejä kulutin 6, sen lisäksi söin kaksi keitettyä kananmunaa ja kaksi snikkers patukkaa, jotka pitivät nälätunteen poissa. Lisäksi join noin 2,5 litkaa High fiven urheilujuomaa noin 30 - 40 % sekoituksella valmistajan ohjeeseen nähden. Kerran krampin ilmoittaessa itsestään turvauduin merisuolaan. Auttoi.
Kilometrivauhtieni puolesta alku sujui omaan tasooni nähden ihan mallikkaasti aina 18 km saakka. Sitten tahti vähän hidastui, muuttuen silkaksi etanan mateluksi välillä 24 km - 32 km. Tuo reitinosuus oli teknistä Juustopolkua, joka voimien hiipuessa pisti jalkani aivan pökkelöksi. Tuolla välillä laskin kilometrejä - ja välillä vähän metrejäkin - mielessäni vain ajatus 32 km juottopisteestä.
Kun sitten syketasolla katsotaan reissua, setti oli kyllä aika hurja. Oma maksimisykkeeni on luokkaa 194. Pk sykketasoni on noin suurinpiirtein siis 145 ja tätä alle. Eilen sitten keskisykkeeni pyörivät ensimmäiset 25 km yli 170 tasossa ja tämän jälkeen edelleen vk tasolla aina 32 kilometriin saakka. Sen jälkeen sain sykkeet tippumaan pienen juomatauon ansiosta 140 alkuisille luvuille. Eli tätä taustaa vasten oloni kaiketi pitäisi olla puolikuollut. OK, jäykkä olo kieltämättä on, mutta muuten olen varsin hyvävoimainen.
Sykkeet ja vauhdit siis täytyy analysoida ihan ajan ja viisaampien kanssa. Mutta voin olla tosi tyytyväinen ensisuoritukseen. Osa sykkeistä menee noviisin hötkyilyn piikkiin. Se on onneksi korjaantuvaa sarjaa. Vauhdeista voi sanoa vain seuraavaa: polkujuoksu on tekninen laji, joka vaatii harjaantumista kenelle tahansa. Keuhkojen ja pään puolesta olisin pystynyt vauhdikkaanpaan menoon, mutta polulla sipsuttelemisessa tönkkööntyneet jalat vain eivät päässet eikä uskaltaneet mennä lujempaa. Olo oli kuin dieselveturilla, jolla vaihteita ei enenpää löydy.
Mutta loistavaa oli huomata, että vähän helpommalla alustalla vauhti taas petraantui ja jalkojen tönkköys lievittyi lopussa, kun vain rentoutti juoksuaan ja väänsi vauhtia vähän väkisinkin päälle.
Palaan tähän vielä. Mutta mitä jäi päällimmäiseksi. No ainakin päätös siitä, että tämä ei jää tähän. Eli tätä täytyy kokeilla uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti