Sellaista, jota luulet muuttumattomaksi voi muuttaa...

Jos vuosi sitten minulle olisi kerrottu, että keväällä 2015 olen ilmoittautunut ensimmäiselle maratonilleni ja aloittelen blogin kirjoittamista liikuntaan liittyvistä kokemuksistani ja elämyksistä, olisin luultavasti pitänyt ajatusta pilana.

Vuosi sitten sanat leposyke tai PK -lenkki eivät kuuluneet sanavarastooni. Arkisiin aikatauluihini ei myöskään olisi mahtunut blogin kirjoittaminen. Päiväni koostuivat lähinnä työstä ja tavallisista perheenäidin velvollisuuksista. Olin toki onnellinen, mutta uupumus oli hiljaa valtaamassa alaa arjessani.

Arkisen viikkoni mukavin hetki oli yleensä perjantaina, kun työviikon jälkeen käperryin kotisohvan nurkkaan kaukosäädin seuranani. Viikon ikävin hetki sattui useimiten taas sunnuntai-iltaan, kun maanantaiaamu ja töihin palaaminen alkoivat pikkuhiljaa hiipiä tajuntaani.

Vaikka työni on mielenkiintoista ja perheeni on tukeni ja turvani, minun oma kuntoni oli hiipumassa. Vähän päälle nelikymppisenä havahduin huomaamaan, että en todellakaan ole enää fyysisesti kaksikymppinen. Hiljaa mielessäni mietin: "Jaksanko tätä vielä seuraavat kaksikymmentä vuotta?"

Mutta menneenä vuotena olen oppinut, että lyhyessä ajassa voi tapahtua paljon. Ja kaikkea sellaista, mitä luulit muuttumattomaksi, voi muuttaa.

Minun kohdallani muutos alkoi pikkuhiljaa ja ensinnä siitä, että halusin muutosta. Ja keskeisin asia jonka halusin muuttuvan paremmaksi, oli oma fyysinen kuntoni.

Mutta mitä sitten... Vaikka tuon luulisi olevan helppoa, en aluksi todellakaan tiennyt mistä aloittaa. Ja hyvistä aikeista huolimatta toteutus ei oikein ottanut onnistuakseen. Tuli flunssaa, tuli muuta ohjelmaa ja mitä sitten - onhan aina tuo ihana sohva. Poljin paikallani, hyvästä  yrityksestä huolimatta - ja epävarmuus valtasi alaa muutoshalultani.

Niin kuin kaikissa tarinoissa, myös minun tarinassani oli onneksi kuitenkin se hyvä haltija. Minun kohdalleni hyviä haltijoita sattui peräti kolme.

Ensimmäinen hyvä haltija oli työkaverini Mirva, joka itse oli innostunut liikkumaan muutama vuosi aikaisemmin. Minun onnekseni Mirva halusi jakaa onnistumisen ilonsa myös meille muille.

Ennen kesälomaa 2014 pidimme Mirvan kanssa työpalaverin suunnitellen mm. lomakauden jälkeistä työpaikan tykypäivää. Luvassa oli perinteiseen tapaan ilta viinin ja viisastelun äärellä. Marisin väsyneenä, etten oikeastaan jaksaisin enää yhtään puoleen yöhön venähtävää illanistujaista. Mitään rakentavaa vaihtoehtoa minulla tietenkään ei ollut tarjota tilalle. Lannistumatta pessimismistäni Mirva ehdotti, että hankkisimme illanistujaisten sijaan työpaikallemme oman PT:n, personal trainerin, joka pistäisi kaikkien halukkaiden kuntoilutottumukset remonttiin. Ajatus sai lomaa halajavassa mielessäni varauksettoman kannatuksen. Eikä varmaan vähiten siksi, että Mirvalla oli jo sopiva PT kiikarissa. Problem solved! Jäin hyvillä mielin kesälomalleni yhden suunnittelumurheen tultua ratkaistuksi. Sitäpaitsi: toteutushan odottaisi minua vasta loman jälkeen.

Toisen hyvän haltijan tapasin heti lomani jälkeen, kun ensimmäisenä työpäivänäni tapasin personal traineri Sarin. Työkaverini olivat lomani aikana sopineet puolestani ensimmäisen tapaamiseni työpaikkamme PT:n kanssa. Työkiireeni tuntien he tiesivät, että minulle ei parane antaa mahdollisuutta treffien sopimiseen itsenäisesti. Jos niin pääsen tekemään, kuntoiluun liittyvä tapaamiseni saattaa siirtyä hamaan harmaaseen tulevaisuuteen. Minulle ei siis annettu mitään mahdollisuutta livistää ensitreffeistä PT:n kanssa. Hyvä työkaverit! Kiitos teille!

Ensimmisen tapaamisemme päätteeksi PT Sari teki minulla UKK kuntotestin ja otti tehtäväkseen ensimmäisen neljän viikon kunto-ohjelman laatimisen. Samalla sovimme, että pidän muutaman viikon ruokapäiväkirjaa, jonka Sari saa tarkastettavakseen. Tapaamme PT:n kanssa kerran tai kaksi kuussa toivomieni liikuntalajien äärellä ja katsomme, miltä tilanteeni näyttää. Sari myös pyysi, että lähettäisin hänelle väliaikatietoja kuntoilustani ja palautetta esim. kerran viikossa.

Kun muutaman päivän kuluttua sain käteeni ensimmäisen PT:n laatiman kuntoiluohjelman, kolmas hyvä haltija löytyi kotisohvalta. Aviomiehestäni kuoriutui yhdessä yössä paras tsempparini.

Mieheni on aina liikkunut. Hän on myös aina kannustanut minua liikumaan. Sen mitä aikaisemmin olen liikkunut, olen myös liikkunut mieheni kanssa. Olen kuitenkin useimiten ollut se, joka sateen sattuessa  jää kotisohvalle. Ja koska mieheni tekee työtä hivenen eri aikoihin kuin minä, sain myös hänen tyvuoroistaan oivan verukkeen jäädä kotisohvalle.

Mutta kun toin ensimmäisen kunto-ohjelman kotiin, mieheni kiinnitti sen jääkaapin oveen ja tavasi aikataulujani kiinnostuneesti. Ennen kuin huomasinkaan, hän lupautui järjestämään omat aikataulunsa sellaisiksi, että minä pääsen kuntoilemaan. Ja seuraksi lenkille hän lupautui niin usein, kuin vain työvuoroiltaan pääsee.

Ja niin olin matkani alussa. Ja mikä matka siitä syntyikään!
Tästä matkasta haluan kertoa teille.  Tervetuloa mukaan, luvassa on ylämäkeä ja myötämäkeä! Kaiken, minkä olen liikunnasta viisaammilta tai kantapään kautta oppinut, lupaan jakaa teille. Huonoja päiviä unohtamatta.

Uuhimäki, Kuopio